Lauantai 27.7.

Tässä numerossa:

Ystävyydestä-kolumni

Alaleiriesittely: Törinä

Alaleiriesittely: Pärinä

Lepohetkiä Viulussa

Poppis pyörähtää paikalle

Koitostubettajia Ryskeellä

Lauran ja Raunin viesti Alimaailmasta

In English

 

YSTÄVYYDESTÄ

Teksti: Miia Tikkanen

Mikä on parasta partiossa? Ensimmäinen kuulemani vastaus oli että herkkuhetket, mikä on toki ehdottoman oikein, mutta sitten yhä useampi kertoi ystävien olevan heidän partioelämänsä ydin. Ja tottahan se on. Ystävien kanssa saadaan kiilat uppoamaan routamaahan ja yörastin tehtävä jos ei valmiiksi niin ainakin palautettua. Ystävien kanssa huuto kuuluu kauemmaksi, hymy yltää ylemmäksi ja karkkipussin pohja kolahtaa sormenpäihin odotettua aikaisemmin. Mietipä, kun joku ajattelee partiota, hän ajattelee sinua ja kaikkea sitä, mitä olette yhdessä kokeneet. Haastakaa itseänne löytämään tältä leiriltä uusia ihmisiä, joiden kanssa voitte kokea lisää partiossa ja sen ulkopuolella.

Ryske ei olisi Ryske ilman ystävyyttä.

Alaleiriesittely: Törinä

Teksti: Jenna Summala Kuvat: Roope Jääskeläinen, Tuomas Turpeinen

Vihreästä väristä tunnistettavan Törinän kuulee jo kaukaa. Lujaa soivat torvet kaikuvat läpi leirialueen, minkä varmasti kaikki muutkin leiriläiset huomaavat. Törinän alaleiripäällikkönä toimii Esa Liinamaa Etelä-Pohjanmaalta Jurman Saloveikoista, ja hänen oikeana kätenään ohjelmamestari Hanna Villanen Palokan Partiolaisista Jyväskylästä. Heidän mielestään Törinästä tekee ainutlaatuisen sen osaava, kansainvälinen porukka, joiden kanssa asiat sujuvat jouhevasti. Paahteisen auringon lisäksi johtokaksikon helposti lähestyttävät persoonat luovat lämpimän tunnelman koko alaleiriin.

Aamupäivällä alaleirin alueella oli hiljaista, sillä suurin osa leiriläisistä oli ohjelmassa tai jossain muualla pois savuista, mutta lounaan ajaksi alaleiri taas täyttyi leiriläisistä. Joitain alueita oli kokonaan tyhjillään odottaen lauantaina saapuvia sudenpentuja ja seikkailijoita. Osissa savuista rakentelukin oli vielä kesken, mutta sopii kysyä, saako rakentelua ikinä valmiiksi leirin aikana; aina löytyy jotain jota voi korjata tai viimeistellä. Savujen portteihin on selkeästi nähty vaivaa, sillä ne kuvastavat hyvin Törinää ja sen äänimaailmaa. Monien porttien pielistä löytyi itse tehtyjä käyrätorvia, joiden äänet kaikuvat aina ympäri alaleiriä. 

Erityisesti Fantti-savun portti jäi mieleen, sillä siinä oli koristeena käytetty söpöjä pehmonorsuja ja koristi porttia jopa norsun korvat ja kärsä, mitkä eivät ole ihan perinteisemmästä päästä. Elli Kärkkäinen ja Ella Siitari Sotkalan Sisseistä Mikkelistä kertoivat idean leiriporttiin tulleen savun johtokolmikon kokouksessa ja lippukunnan nuoremmat partiolaiset toteuttivat sen ennen leiriä, eli valmistelut oli aloitettu jo aikaisemmin. Molempien mielestä leirin alku on sujunut leppoisasti ilman kummempia vastoinkäymisiä. Samaan hyvään fiilikseen yhtyvät myös Sampo Männistö ja Jaakko Taipale Mäntyharjun Partiolaisista. Kaikkein neljän mielestä Törinästä tekee ainutlaatuisen sen kovaäänisyys; törinäläiset kuuluvat ja näkyvät hyvin leirin arjessa. 

Suomalaisten partiolaisten lisäksi Törinässä voit törmätä myös ulkomaisiin partiolaisiin Luxemburgista sekä Venäjältä. Luxemburgilaisten johtajan, Jennifer Adamin, mielestä on omituista, että suomalaiset syövät neljä kertaa päivässä, sillä samaa ei tapahdu Luxemburgissa. Kulttuurilliset erot ihmetyttävät myös Vincent Koksia, jonka mielestä on mielenkiintoista nähdä eri ryhmiä sekä tutustua heihin. Molemmat odottavat leiriltä suomalaisen kulttuurin, kuten saunan kokemista sekä uusia tuttavuuksia. 

Alongside Finnish scouts, you can meet international scouts from Luxembourg and Russia in Törinä. The leader of Luxembourg Scouts, Jennifer Adami, tells that it’s strange that Finnish scouts eat four times a day, not like in Luxembourg. Cultural things also amaze Vincent Koks, who thinks it’s interesting to see different groups and to get to know them. Both of them are eager to experience Finnish culture like sauna, and make new friends. 

Yleinen fiilis Törinässä on mahtava, sillä alueella kuljettaessa kuuluu paljon erilaisia ääniä; yksi soittaa melodikaa, toinen rakentelee vimmatusti ja kaikki nämä äänet yhdessä luovat kotoisan tunnelman alaleiriin. Kuuleman mukaan myös pokerin pelaaminen on suosiossa leiriläisten keskuudessa, panokset vaihtelevat kolmen karkin ja puolikkaan keksin välillä. Monen leiriläisen mielestä Törinässä ovat parasta torvet, joista kuuluu voimakkain ääni koko leirin alueella. Tuo kuvastaa hyvin Törinän koko olemusta, ja niihin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

 

Alaleiriesittely: Pärinä

Teksti: Teija Tuononen Kuvat: Teija Tuononen, Susanna Sillanpää

Pärinän alaleirin kulkureitti täyttyy pikkuhiljaa kulkijoista. Vaikka ohjelmalaaksot ovat jo tarpojien käytössä, löytyy alaleirin reitillä aikuisien lisäksi samoajia, jotka ovat jo päässeet pois pestiin perehdytyksestä. Kun alaleirissä katselee ympärilleen, kuuluvat Pärinän maisemaan modernit kupoliteltat, mutta mukaan mahtuu myös perinteisempiä majoitustapoja, kuten puolijoukkuetelttoja. Telttoja enemmän huomio kiinnittyy kuitenkin Pärinän kulkureitin varrelle rakennettuihin leiriportteihin, joihin on tuotu persoonallisuutta erilaisilla savun nimeen liittyvillä koristeilla, sekä savussa majoittuvien lippukuntien kylteillä. Savun nimet ovat teeman mukaisesti pärisemiseen liittyviä, mitä on tuotu esille porttien ulkonäössä. Suosituin tapa itse porttien rakentamiseen näyttäisi olleen puiden yhteen sitominen päistään ja näistä tehdyn kolmion tai särmikkään pystyyn nostaminen.

 

Alaleirin sisäänkäynnillä sijaitsevasta puolijoukkueteltasta löytyy alaleirin johtokolmikko. Alaleiripäällikkönä Pärinässä toimii Tero Summala Noljakan Nimenkiertäjistä. Hän aloitti pestissä toimimisen jo viime syksynä. Summalan lisäksi alaleirin johtoon kuuluvat Petteri Arminen sekä Veera Nousianen, myöskin Noljakan Nimenkiertäjistä. He ovat Pärinän rakentelu- ja ohjelmamestareita ja heidät pestattiin syksyllä Summalan jälkeen. Päällikkönä Summala kuvailee toimenkuvaansa leirillä savujen toiminnan ylläpitämiseksi ja niiden ajantasalla pidoksi. Hänestä myös kaikki on tähän mennessä sujunut hyvin pieniä kommervenkkejä lukuun ottamatta, joita kylläkin sattuu aina. Kaikki sattumukset on kuitenkin saatu selvitettyä. Kysyttäessä mikä tekee Pärinästä hyvän alaleirin, vastaa alaleirin päällikkö iloisesti johtokolmikon kemioiden kohtaamisen. Kaikki ovat entuudestaan tuttuja ja he puhaltavat yhteen hiileen. Myös hyvän ilmapiirin ylläpito on tärkeää kolmikolle ja positiivisen kokemuksen luominen leiriläisille. “Koitetaan pitää henki hyvänä”, toteaakin Arminen. 

Kävellessä pidemmälle alaleiriin tulee vastaan savu, jonka tunnistaa moposta leiriportin yläpuussa. Savussa majoittuu yhteensä neljä lippukuntaa, ja savunjohtaja löytyy Kesälahden Siniveikoista. Arja “Akusti” Rahunen toteaa leirin lähteneen käyntiin oikein hyvin ja että kaikki rakennelmatkin ovat kutakuinkin pystyssä. 

 

”Seisoivat toistensa olkapäillä ja pystyttivät”, muistelee Terhi Summala samoajien ja vaeltajien leiriportin pystytysoperaatiota ensimmäiseltä leiripäivältä. Savuun on myös saapunut Siniveikkojen samoaja Anniina Haverinen. Haverisenkin mukaan leiri on lähtenyt käyntiin hyvin mutta jokseenkin väsyneesti hänen omalta osaltaan. Piirileireissä Haverista kiinnostaa arjesta irtaantuminen, mikä on muutenkin hänestä partioleirien paras puoli. Ohjelman puolesta hänellä ei ole vielä mitään erityisiä odotuksia, mutta Vesilaakso ja suppaus kiinnostavat.

Pärinän Daltonit hyvillä Ryskefiiliksillä

Leirialueella huomioni kiinnittyy nuoriin miehiin, joilla on stetsonit päässä. Ryhmä esittäytyy Joensuun Daltoneiksi, Karjalan Korvenkiertäjistä. Pojat ovat rakentamassa hyvällä meiningillä leiriporttia ja juttu lentää. Daltonit ovat kulkeneet partiopolkua jo vuosia, ja ovat jo melkoisia leirikonkareita. Partiotaidoista Daltonit kertovat rakentelun olevan heidän yksi vahvuutensa ja perinteiset solmut tulevat jo lihasmuistista. 

Mutta miksi stetsonit? Daltonit kertovat käyttävänsä näitä hattuja lähinnä edustustilaisuuksissa. Jokainen stetsoni on erivärinen ja kuvastaa kantajansa ominaisuuksia ryhmässä. Miika kantaa päässään turkoosia stetsonia, joka kuvastaa viisautta. Saskan kultainen hattu on voittajan tunnus, kun taas hopea kuvastaa Eemelin olevan ryhmän aivot. Hopea on myös merkki kantajansa charmista, komeudesta ja vaatimattomuudesta. Mustan stetsonin omistaa Veeti, jota kuvataan ryhmän työmieheksi. Joonan pinkki stetsoni taas on merkki positiivisuudesta, tekemisen ilosta ja aikaansaamisesta. Eivät siis mitään turhaa joukkoa nämä Daltonit!  Kun pyydän heitä kuvaamaan ryhmää kolmella sanalla, he valitsevat sanat rento, vilkas ja aikaansaava porukka. Tämä sama tunnelma välittyy myös minulle keskustelun aikana. 

Daltonit pyysivät kertomaan, että heihin kannattaa tulla tutustumaan ja vaikka on stetsoni päässä, he eivät pure. Daltonit löydät Pärinästä, savusta nimeltä Koppis. 

 

Lepohetkiä Viulussa

Teksti: Miia Tikkanen Kuvat: Miia Tikkanen 

Tunnelmallinen riihi.

Ei ole autuaampaa paikkaa järjestää johtajaohjelmaa, kuin tunnelmallinen riihi. Pehmeästi loistavat valot portaikossa, pehmustettujen penkkien kutsu ja hitaat kahvitteluhetket. Puheensorina täyttää jokaista nurkkaa, kun ihmiset hakeutuvat istumaan uusiin ja tuttuihin porukoihin. Aina väliin naurunpurskahdus ylittää tiskin takaa kuuluvat kolahdukset.

Jos vierailit Viulussa torstaipäivänä, tämä ei vielä ollut se kohtaus, jota silmäsi todistivat. Pergolaattorin rikkoutuminen hidasti kahvin keittämistä ja tuotevarasto täytyi vielä täyttää. Kahvilan osaava porukka pyöri tiskin takana toistensa edestä ja takaa tipauttamatta yhtään munkkia lattialle, samalla kun riiheen virtasi porukkaa tutustumaan tiloihin ja kuuntelemaan vierailevaa Puolustusvoimien esittelyä.

Kallan Tyttöjen Essi Knuuttila on Ryskeellä Kahvilamestarin pestissä. Kiirehtiessään kahviloiden väliä leirisuoralla, hän toteaa muuttuneen aikataulun tulleen valmistelujen tielle. ”Valmistelupäiviä oli odotettua vähemmän, mutta kyllä perjantaista alkaen toimitaan täysillä.” Jokaista kahvilaa on Essin mukaan suunniteltu paljon etukäteen, ja tästä eteenpäin hänen roolinsa on pääasiassa juoksevien asioiden hoito. ”Nythän vastuu siirtyy tekijöille.”

Essi poimii tietävästi Viuluun kuuluvia tuotteita varastoteltasta, jonka edustalle häärii myös Kahvilapäällikkö Annina Koskinen. Hän kutsuukin johtajia Viulun penkeille lepäämään ja tutustumaan. ”Mietittiin, että löytääkö porukka paikalle tuonne erilliselle alueelle. Toisaalta savujen läheisyys aiheuttaa haasteita äänentason ja aukioloaikojen kanssa.” Annina rakensi Ryskeen kahvilatoiminnan kahden muun piirileirin, Tempuksen ja Kliffan tietojen pohjalta. Syytä onnistuneeseen suoritukseen hän ei mieti kauaa. ”Loistavat mestarit. On saatu paljon kiitosta valikoimasta ja hinnastosta.”

Essi muistuttaa, että Viulussa on päivisin viileämpää kuin ulkona, ja iltaan mennessä vanha riihi on varannut lämpöä sen verran, että villavaatteet voi edelleen jättää rinkan pohjalle. Laaja tarjoilu, monipuolinen ohjelma, miten muuten sitä iltansa kuluttaisi? ”Tulkaa vaikka tuntemattomalla porukalla pelaamaan pakohuonepeliä. Voisi olla aika jännää”, Annina vinkkaa. 

Viulu palvelee klo 15-21, mutta kun muinakin aikoina kaipaat hetken hiljaisuutta, tiedät mistä sitä etsiä.

 

Poppis pyörähtää paikalle

Teksti ja kuva: Miia Tikkanen

Kädentaitolaakson mättäät ovat aamupäivällä täydessä vauhdissa. Leiriläisten seasta pilkistää polkupyörä, jonka näkemistä varvikon katveessa ei ehkä odota, mutta sinne se pyörä kuitenkin kuuluu. Onhan sen omistajia pyydetty saapumaan paikalle.

Heli ”Heppu” Nuutinen ja Anne Venjärvi toimivat Ryskeellä tärkeässä tehtävässä. He halusivat leirillä pestiin, joka tukee muita aikuisia ja mahdollistaa esimerkiksi päiväsaunaan pääsemisen tai iltapurjehdukselle osallistumisen. Näin Ryskeelle syntyi Poppis-palvelu. ”Leiri-Nanny oli toinen vaihtoehto, mutta se ei jotenkin vain mennyt läpi”, Anne naurahtaa. ”Nyt me sitten olemme oman elämämme Maija Poppasia.”

Ajatusta lähdettiin synnyttämään vapaaehtoistuen ryhmän alla työskentelevän aikuisjaoston kanssa. Käsitteenä vapaaehtoistuki on piirin alueella vielä suhteellisen uusi, ja siksi Ryske on oiva mahdollisuus levittää sanomaa. ”Saadaan täällä kasvot tutuiksi”, Heppu kertoo.

Poppis-palvelu on käytettävissä ympäri leirin, ja Heppua ja Annea on mahdollista pyytää vaikka omaan savuun muutamaksi tunniksi kerrallaan, jotta johtajat voivat hengähtää. Tänään he ovat Sisujen mukana Kädentaitolaaksossa. Tähän, ja paljoon muuhunkin Poppis pystyy. ”Viime yönä siivosimme suihkut ja vessat. Ensi yönä Turva kutsuu. Rekkakorttikin löytyy, milloin lähdetään?” huudahtaa Heli käsiään yhteen läimäyttäen.

Tämä kaikki kiteytettynä – Poppis tekee hyvää.

Tavoitat Poppikset leirillä viestittämällä numeroon 050 542 39 99 (Anne) ja 040 748 9530 (Heppu), tai bongaamalla parin polkupyöriä vaeltamasta leirisuoralla.

Mentorointi

Haluatko jakaa taitojasi ja antaa hyvän kokemuksen jollekulle, joka on astumassa saappaisiin, joita sinäkin kerran käytit? Onko sinulla pesti ja kaipaat vertaisohjaajaa? Lippukunnissa tapahtuu hiljaista mentorointia melkein huomaamatta, mutta jos osaamista on, kannattaa sen näkyvyyteen kiinnittää erityistä huomiota. Partio on mukana tulevaisuuden kasvattamisessa – ole sinäkin!

Lue lisää mentoroinnista partion nettisivuilta.

 

Koitostubettajia Ryskeellä

Teksti: Rosariina Suhonen Kuvat: Tuomas Turpeinen

Jo Ryskeen Alkusoitossa lavalle ilmestyneet tubettajat Roni Back, Roponen, Julia Ahonen ja Pernilla Böckerman villitsivät yleisöä. Tubettajat vierailivat Ryskeellä kuvaamassa jaksoa syksyllä alkavaan Koitos-youtubesarjaan. Koitoksessa tubettajat kilpailevat tiimeinä ja suorittavat erilaisia partioteemaisia tehtäviä. Koitoksen ensimmäinen jakso julkaistaan Splay Suomen Youtube-kanavalla 8.8.2019.

Rysähdyksen toimittajat pääsivät haastattelemaan Koitos-kilpailijoista Julia Ahosta ja Pernilla Böckermania pitkän kuvauspäivän jälkeen. Tubettajat viettivät Ryskeellä yhden illan ja seuraavan päivän ja sinä aikana heille ehti muodostua positiivinen kuva Ryskeestä. Sekä Julia että Pernilla kehuivat Ryskeen yhteishenkeä. “Täällä kaikki tekee ja tekee myös heti, kun sanotaan”, totesi Pernilla Ryskeen aktiivisesta tekemisen meiningistä. Molemmat tubettajat olivat myös huomanneet, että leirillä autetaan toisia.

 

Ennen Koitoksen kuvauksen alkua Julialla ja Pernillalla ei kummallakaan ollut kovin selkeää kuvaa siitä, millainen partio on harrastuksena. “Mä tai kukaan mun kavereista ei ole ollut partiossa, joten mulla on ollut ehkä vähän sellainen kuva, että partio on aika tylsää. Nyt oon kuitenkin nähnyt, että partio on tosi monipuolista”, Pernilla kertoi. 

“Joo, mä en esimerkiksi tiennyt, että on olemassa myös meripartiota”, täydensi Julia.  

 

Koitoksen tehtävissä tubettajat ovat päässeet suorittamaan monipuolisesti erilaisia partiomaisia 

tehtäviä. Tehtävät ovat olleet hauskoja, mutta haastaviakin ja niissä on tarvittu sekä fyysistä voimaa että henkistä jaksamista ja keskittymiskykyä. Tehtävissä molemmat ovat myös oppineet paljon uusia taitoja sekä oppineet asioita myös itsestään. Osa tehtävistä on myös vienyt kilpailijat oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.

“Mä tykkään tehdä aika paljon vaan samoja, tuttuja asioita. Koitoksessa oon päässyt kokeilemaan monia asioita, joita en varmaan ois koskaan uskaltanut kokeilla ilman Koitosta”, Julia kuvaili. 

Julia ja Pernilla toivottivat kaikille Ryskeellä olijoille oikein huippumahtavaa loppuleiriä!

Lauran ja Raunin viesti Alimaailmasta

Teksti: Yhteisohjelmatiimi/ Viivi Keinänen

Käännös: Henri Lemmetty

Moi taas! Meitä alkaa pikkuhiljaa tuskastuttaa. Tuntuu siltä, että etsinnät eivät tuota tulosta vaikka kuinka yritämme, joten pyydämme nyt ystäviltämme, eli teiltä apua. Rauni on kadottanut lusikkansa, haarukkansa, kipponsa, vasaransa ja paistinpannunsa. Niin ja nokkahuilunsa. Epäilemme että ne ovat lentäneet ympäriinsä leirialueelle, joten pitäkää silmänne auki leirillä liikkuessanne, ehkä te huomaatte mistä meidän kannattaa niitä lähteä etsimään.

Tuskastuttaa sekin, että emme ole edes saaneet vielä selville, millainen on Lauran kadottama sisäinen ääni. Teidän kannattaa siellä pitää huolta omista äänistänne, sillä meidän kokemustemme perusteella ne saattavat yllättäen ottaa jalat alleen ja lähteä omille teilleen. Miettikää millaisia juuri te olette ja tarvittaessa ystävältäkin voi kysyä neuvoa, jos ei meinaa itse ihan tietää. Millainen minä olen?

Laurasta on tullut jotenkin todella outo ilman omaa ääntään. Hän on jatkuvasti todella apea ja meinaa luovuttaa etsinnöissä, mutta ystävän tuki on tärkeää haastavina aikoina. Hali piristää kovasti.

Partioystävykset Laura ja Rauni

 

In English

FRIENDSHIP

Käännös/Translation: Paula Davidson

What’s the best thing about Scouting? First replies I heard were those yummy treats at the camp cafes which I agree with but then more Scouts told me it’s those lifelong friends that make Scouting. With those friends anything is possible, placing tent pegs into permafrost ground or that tricky task at the hike night stop. With those friends our shouts can be heard further, our smiles are wider and that bottom of the sweetbag is reached sooner. Think about it, when someone mentions Scouting, they think about you and everything you have experienced together. Here’s your challenge for Ryske – meet new people to share your Scouting experiences across borders. 

Ryske wouldn’t be Ryske without friendship.

 

Laura and Rauni’s message from the Underworld

 

Hello again! We are getting a little frustrated here. It feels like our searches haven’t paid off no matter how hard we try, so now we are asking our friends, you guys, for help. Rauni has lost her spoon, fork, cup, hammer and frying pan. Oh yeah, her recorder also. We think that they have flown all over the camp area, so keep your eyes open while moving around, maybe you will notice something where we should start looking from.

Frustrating is also that we still haven’t found out what is the inner voice that Laura lost like. You should look after your own voices, because to our experience they might suddenly run off. Try to think about what kind of people you are. Ask a friend for help if you can’t figure it out yourself. What kind of a person am I?

Laura has become somehow really strange without her own voice. She’s constantly gloomy and thinking of giving up with our search operation, but a friends support is important during tough times. A hug can cheer up more than you think.

Scoutfriends Laura and Rauni