Maanantai 29.7.

Tässä numerossa:

Kekseliäisyydestä ja elämyksistä -kolumni

Vieraat saapuvat  (vierailupäivä)

Alaleiriesittely: Kilinä

Uudet ja tutut kasvot   (lyhyelle leirille saapuminen)

Tekemisen iloa Pop Up -ohjelmissa

Tanssiaskelia Bassossa

Välisoiton villit bileet

Lauran ja Raunin viesti Alimaailmasta

 

 

Kekseliäisyydestä ja elämyksistä

Teksti: Miia Tikkanen

Välillä sitä yllättää itsensäkin uusilla tavoilla tehdä ja toteuttaa. Etenkin partiolaiset ovat tottuneita ottamaan ongelmat haasteina, ja etenemään kohti haluttua päämäärää yhteistuumin. Olipa kyse sitten uuden työvälineen kehittämisestä tai lippukunnan nyyttäreiden järjestämisestä, kekseliäisyys on osa partiota. Nyt uuden uutukaiset ajatukset saattavat olla vuosien päästä osa vielä pitkään jatkuvia perinteitä, jotka kannattelevat partiolaisten elämyksiä. Elämyksiä, kuten Ryske. Kun sadat ihmiset kokoontuvat yhteen, keksivät ja kehittyvät, elävät ja ilakoivat, he painavat kengänjälkensä leirisuoran perinteisiin vielä pitkiksi ajoiksi.

Ryske ei olisi Ryske ilman kekseliäisyyttä ja elämyksiä.

 

Vieraat saapuvat

 Teksti: Patricia Puhakka

Aamupäivän aurinko lämmittää jo Leirisuoraa, kun uteliaat vierailupäiväläiset astuvat innokkaasti Ryskeelle. Monia huoltajia on leiriläinen vastassa, mutta osa suunnistaa rohkeasti kartan kanssa kohti oman leiriläisen savua. Vieraat pysähtyvät usein ihmettelemään leirin rakennelmia ja imemään itseensä leirin tunnelmaa.

 Hertta ’Ihme’ Mikkonen Muuratpartiosta iloitsee, koska vierailupäivä tarkoittaa hänelle tavaroiden swappailua. Leiriltä lähtee perheen mukana likaisia vaatteita, ja leirille tulee sipsiä kesäpäivien iloksi. Hertta on ainakin tällä hetkellä perheen ainoa partiolainen. Vieraat halusivatkin päästä näkemään, millaista on yli 2000 partiolaisen leirillä. Savun tutkistelun lisäksi kuumaan kesäpäivään oli ehtinyt kuulua Pianon jäätelöä.

Kuopiolainen Anna Eronen Leijona Tytöistä perheineen on myös päässyt nautiskelemaan jäätelöstä. Vanhemmat Kati Määttä ja Jorma Eronen kertovat, että vettäkin on muistettu juoda. Se on hyvä, sillä aurinko porottaa yhä kuumemmin. Leiri on jo ehditty kiertää yhdessä ja bajamajakin on saatu testattua. Bajamaja ja leiriolosuhteet eivät kuitenkaan ole Annan vieraille uusia juttuja, sillä molemmilla vanhemmilla on ennestään partiotaustaa. Vaikka Ryskeelle ei tällä kertaa lähdetty koko perheen voimin, kertoo Kati osallistuneensa leireilyyn aiemmin.

Pianon varjoisa istumapaikka houkuttelee vieraitamme, ja Mikkelin toimenpoikien Visa Viikki istahtaakin sinne vanhempiensa Satu ja Risto Viikin kanssa limppari- ja kahvitauolle. Satu ja Risto juovat kahvinsa hienoista itse tehdyistä kuksista. Vaikka Visa onkin perheen innokas partiolainen, löytyy muiltakin retkeilytaustaa. Erityinen intohimo löytyy melonnasta. Perhe kertookin osallistuneensa aiemmin partioharrastukseen järjestämällä melomista lippukuntaleireille. Vierailupäivän aikana on ehditty jo kiertää leirialue ja ihmetellä radioamatööri-PopUpia. Visa on alkuleirin aikana ehtinyt tutustua PopUp -ohjelmaan, minkä vuoksi pystyykin esittelemään vierailleen parhaat palat.

Pianon lisäksi Leirisuoralta löytyy vieraiden iloksi erilaisia aktiviteetteja tarjoavia katoksia. Ryskeen leirituotekaupan tavaroista löytyy vielä esimerkiksi Ryske-kuksaa muistoksi niin vieraille kuin leiriläisillekin ja Pinkkipartion katoksessa pääsee lakkaamaan leirikynnet. Ilona Lepistö esittelee kiinnostuneille ohikulkijoille upeita käsityönä tehtyjä partioaiheisia tuotteitaan. Vanhemmat etsivät kivoja ja käytännöllisiä leirimuistoja Ryskeestä. Iltapäivällä leirisuoran hälinä muuttuu viimeisiksi halauksiksi, sillä vierailupäivän ohjelma lähenee loppua. Leiriläisten herkku- ja vaatevarastot täytetty, ja on aika päästää leiriarki jatkumaan.

 

Alaleiriesittely: Kilinä

Teksti: Johanna Janhonen Kuvat: Johanna Janhonen, Jani Janhonen

Keltaisesta tunnusväristä ja erilaisista tuulikelloista tunnistettava Kilinä-alaleiri sijaitsee leiriportin vieressä, Törinää ja Pärinää vastapäätä. Alaleiriä vetää vasta 19-vuotias Fanni Huovinen Yöveden Waeltajista, apunaan raksa- ja pestimestari Jarkko Puharinen ja ohjelmapäällikkö Eveliina “Eve” Sallanko. Jo kaksi vuotta Oulussa asunut Fanni iloitsi siitä, että pääsee leiripestinsä kautta tapaamaan lukuisia kavereita Järvi-Suomen alueelta, mutta myös haastamaan itsensä tekemällä jotain ihan uutta. Hiljattain armeijan käynyt Jarkko taas vertaili armeijan ja partion johtamistapoja: armeijassa ollaan hierarkisempia, partiossa päätökset tehdään usein keskustellen ja eri näkökulmia yhteen sovitellen. Esikoistaan odottava Eveliina kertoi viihtyneensä partiossa jo kaksikymmentä vuotta ja vähän hämmästelevänsä sitä, miten isona asiana partiokokemuksia pidetään siviilissä. Koko kolmikon mielestä pesti on enemmän lomaa kuin työtä, sillä sen avulla pääsee irtautumaan normiarjesta: “On ihanaa olla kerrankin ihan pihalla ulkomaailman tapahtumista!”

Savujen nimet, eri tavoin kilisevät asiat: Triangeli, Nykkeli, Kukkaro, Kettinki, Tiuku ja Pajatso, näkyivät luonnollisesti leiriporteissa. Kettinki-sana oli kirjoitettu kettingillä, Kukkaron portilla roikkui iso pallokuvioinen kukkaro ja Triangelista löytyi triangeleja. Nykkelin porttia taas koristi jättimäinen avaimenreikä, joka oli savunjohtaja Sari “Capu” Hännisen ideoima ja toteuttama. 

Alaleirin perällä sijaitsevan Pajatson porttia koristivat muun muassa puiset kiekot, joihin jokainen leiriläinen oli kirjoittanut nimensä. Savun puolelta löytyi vielä hauska yllätys: itsetehty pajatso, jossa sai kokeilla tippuvatko omat kolikot useammin hymy- vai surunaaman kohdalle. 

Kiitän kaikista mukavista juttutuokioista Kilinässä ja suosittelen kaikille muillekin vierailua Kilinään, leirimme kilisevimpään kolkkaan!

 

Uudet ja tutut kasvot

Teksti: Jenna Summala Kuvat: Antti Putkonen, Roope Jääskeläinen, Susanna Sillanpää

Vierailupäivän aamu valkenee aurinkoisena ja helteisenä vastaanottamaan pian saapuvia vieraita sekä leiriläisiä. Eipä aikaakaan kun ensimmäiset bussit kaartavat leirialueelle ja laumoittain innokkaita lyhyelle leirille osallistuvia purkautuu niistä ulos. Tavaroita kerätään bussin ruumasta ja matka kohti omaa savua voi alkaa. Jännittyneesti uudet leiriläiset tutkivat aluetta ja pohtivat, mitä tuleva leiriviikko tuo tullessaan. Uudet tavat ja leiriarki vaativat hieman totuttelua, mutta pidempään olleiden opastuksella niihin tottuu helposti. Vaikka hulinaa ja huisketta riittää, niin kaikki tietävät tehtävänsä ja päivä rullaa hyvin. 

Sudenpentuja ja seikkailijoita haastatellessa kaikki sanoivat odottavansa innoissaan uusia leirikokemuksia sekä hyvää säätä. Seikkailijat Lotta Turunen, Kerttu Bergqvist ja Peppi Valta Lapinlahden Siniveikoista kertovat odottavansa eniten uusia kavereita, vaikka aluksi leirille tuleminen hieman jännitti. Kukaan heistä ei ole aiemmin ollut millään isommalla leirillä, joten jo leirille tuleminen itsessään on uusi kokemus. Samaa mieltä oli myös Eemeli Markkanen Suonenjoen Sirkut ja Sotkat lippukunnasta, joka on myös ensimmäistä kertaa isommalla leirillä. Hän odottaa eniten uimista, mikä on oiva viilennyskeino näin helteen keskellä. 

Vaikka vierailupäivänä huomio keskittyy eniten saapuviin sudenpentuihin ja seikkailijoihin, niin ei pidä unohtaa jo leirillä pidempää olleita. Vilja Juutinen ja Henna Hartman Vaajan Valppaista Jyväskylästä tulivat leirille jo keskiviikkona eli ovat kerenneet olla jo pidemmän aikaa tutustua leirielämään. Vilja kertoi saaneensa vierailijoita vierailupäivänä, sillä hänen vanhempansa tulivat käymään. Mukanaan he toivat lisää täydennystä hänen varastoon, kuten esimerkiksi salmiakkia maisteltavaksi israelilaisille. Vinkeiksi leiriarjesta selviytymiseen Vilja ja Henna kertovat veden juomisen sekä kunnolla syömisen. Ilman noita kahta asiaa ei selviä leiristä. 

Vierailupäivä alkaa lähestyä loppuaan ja viimeisetkin bussit lähtevät leirialueelta. Perhe, sukulaiset sekä muut tuttavat on hyvästelty ja viimeistenkin leiriläisten osalta leiri pääsee kunnolla vauhtiin. Uusien leiriläisten myötä leirin väkimäärä tuplaantui, mutta eikös niin sanota, että isommalla porukalla on hauskempaa.

 

 

 

 

 

 

Tekemisen iloa Pop Up -ohjelmissa

Teksti: Sofia Lapinoja, Jessica Komulainen Kuvat: Jessica Komulainen

Aurinko paistaa lämpimästi taivaalta Ryskeen iloisten leiriläisten ylle. Vilinä käy, kun päivän päätteeksi monet partiolaiset suuntaavat Ohjelmalaaksoista vapaa-ajan viettoon. Toisille riittää jo touhuilut, mutta toiset kaipaavat vielä lisää tekemistä. Ryskeellä ei tarvitse kuitenkaan viettää iltaa itsekseen omassa leirissä tekemistä keksien tai teltassa tylsistyen. Tämän mahdollistavat Pop Up -ohjelmat, jotka ovat auki aamusta iltaan ja joita löytyy ympäri leiriä.

 

Kävijöitä Pop Up -ohjelmissa riittää aamupäivälläkin. Yksi niistä on Pianon vieressä sijaitseva radioamatööriasema, jota on kuvailtu erittäin viihdyttäväksi ja mukavaksi eikä syyttä, sillä radioasemalla on tungosta jo heti aamusta. Paltamon Vaarojen Vaeltajien Otto Keränen on käynyt yhdessä ystäviensä kanssa jo monta kertaa radioasemalla ja aikoo käydä vielä jatkossakin. Hän kertoo, että asemalla voi pitää radiopuhelimella yhteyttä muihin ja harjoitella morsetusta pop-up pisteen ohjaajien Jyrin ja Markuksen opissa. Keränen sanoi morsetuksen olevan helppoa, mutta se vaatii alkuun opettelua. 

Myös sisällä sijaitsevat jousiammunta- ja seinäkiipeilypisteet Pielisareenan salissa vetävät puoleensa eksoottisuudellaan. Nuolet lentelevät ja taulu täyttyy osumista. Katsojien penkillä kuuluu tovereiden hurraamista ja jännitystä. 10-vuotias Eemil Kuivalainen siirtyy sivuun tarkastelemaan omia osumiaan ja seuraamaan kaverinsa suoritusta. Jo 7-vuotiaana ensimmäisen kerran jousella ampunut Eemil suosittelee jousiammuntaa ihan jokaiselle. Hänen mukaansa painavalta näyttävä jousi tuntuu oikeastaan aika kevyeltä. 

 

Toimittajat testasivat: Sumopaini

Teksti ja kuva: Jessica Komulainen

Miltäköhän tuntuisi olla oikea sumopainija? Pienen jonottamisen jälkeen rannan ja Leirisuoran välissä sijaitsevalta sumopainin pop-up pisteeltä vapautuu paikka. Pääsemme yhdessä toimittajakaverini Sofian kanssa kokeilemaan sumopainia. “Än, yy, tee, nyt!” Juoksemme toisiamme kohti ja päässä pyörii miten vastustajan saisi kaadettua tai ulos kentältä. Sumopainin sanotaan olevan taktiikkalaji. 1500-luvulla Japanissa keksitty taistelulaji voi näyttää helpolta, mutta itseasiassa vastustajan kukoistaminen on yllättävän vaikeaa ja hengästyttävää. 

 

Vuorojen vaihtuessa jousiammuntapisteellä partiolaiset siirtyvät seuraavaan huoneeseen kiipeilyseinän kimppuun. Kymmenkunta sudenpentu- ja seikkailijaikäistä lasta tarttuu kiipeilyseinän osista kiinni ja nostaa itsensä korkeuksiin. Hetken kuluttua noususta kuuluu tömähdys – Ollaan uudelleen maan tasalla. Hymy täyttää kuitenkin huoneen, sillä moni on päässyt tavoitekorkeuteensa ja onnistunut kiipeilyssä.

Kaikkien näiden hauskojen Pop Up -ohjelmien takana ovat Pop Up -päällikkö Inari Halonen Lapinlahden Siniveikoista sekä Pop Up -mestari Henriikka Härkönen Kallan Tytöistä. Yhdessä he ovat hyvin energinen ja nauravainen johtajapari, ja heillä on partioharrastusta takanaan jo yli 10 vuotta. Heidät molemmat houkuteltiin pestiin staabin toimesta, eikä päätös mietityttänyt kauaa. Ideat Pop Up -pisteisiin on keksitty yhteistyön kautta, hyödyntäen vinkkejä aiemmilta piirileireiltä. “Pomppulinna”, huudahti Henriikka, kun kysyimme mikä piste olisi vielä haluttu toteuttaa. 

Inari on tyytyväinen pisteiden toimintaan. “Alussa sähkötyökalupisteellä oli ongelmia, mutta nyt homma sujuu mainiosti. Olemme saaneet positiivista palautetta ja tekijät ovat kertoneet että menee hyvin.” Ilman kommelluksia ei kuitenkaan ole selvitty, sillä esimerkiksi raksalla katosten virittely ei mennyt aina ihan putkeen. Ryskeen parhaaksi anniksi tytöt nimeävät raksa-ukot, logistiikan osa-alueen sekä ilmapiirin. “Muistakaa käydä vielä tänään Pop Up -pisteillä, koska ne ovat viimeistä päivää auki!”

 

Tanssiaskelia Bassossa

Teksti: Miia Tikkanen

Aivan kuin koulun discossa. 

Porukkaa nuokkuu seinien vieressä. Samalla kun yksi päättää ottaako hodariinsa ketsuppia vai sinappia, toinen kalastelee paidankaulukseensa pudonneita popcorneja. Soittolista vilisee vuosikymmenten klassikoita – johtajien omat bileet ovat täydessä vauhdissa.

Pielisareenan aula on kerännyt ihmisiä pelien ja yleisen seurustelun äärelle. Paikalla on johtajia edustamassa lähes jokaista osa-aluetta ja tanssiliikkeetkin vaihtavat omistajaa aina puolille öin asti. Jopa Ryskeen kahvilahenkilökunta ehti järjestelytöiltään bongata omat suosikkibiisinsä ja vaihtaa välillä vapaalle.

Basso on Ryskeen menomestoista se menevin, sen ovat ennen johtajia päässeet toteamaan myös samoajat ja tarpojat. Johtajille Basson ovet aukeavat leirillä vielä johtajailtamien merkeissä.

 

Välisoiton villit bileet

Teksti: Susanna Sillanpää

Välisoitto keräsi ohjelmalavan edustalle koko Ryskeen leiriväen ja meitähän olikin paljon. Päivällä leiriin saapuneet sudarit, seikkailijat ja saattajat olivat nostaneet leirin kokonaisvahvuuden 2300 henkilöön.  Kun Ryskeen äänipurkki aukaistiin, sieltä pääsi valloilleen sellainen määrä Törinää, Pärinää, Kilinää, Suhinaa ja Hulinaa, että tiesi olevansa partioleirillä. 

 

Lavalla nähtiin illan aikana hahmoja joulupukista Darth Waderiin ja samalla Raunin ja Lauran tarina eteni. Joulupukki sai Ryskeen väen houkuteltua laulamaan ja hyvin kajahti Kilisee kilisee kulkunen helteestä huolimatta. Joululaulun laulaminen kesäillassa oli merkillinen kokemus. Ihan ei ehkä tavoittanut joulun tunnelmaa, mutta mieleenpainuvaa se ainakin oli. Leirin staabi esittäytyi ja kyseli leirin kuulumisia, ja ainakin vastausten perusteella vaikutti siltä, että Ryskeellä on kivaa ja leirifiilis on sen mukainen. Staabi vetämä virolainen leijonanmetsästys (koska olemme kansainvälisiä) innosti porukan laulamaan ja  leikkimään.  

Kun Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan showband nousi lavalle, tunnelma tiivistyi. Huivit heiluivat ilta-auringossa ja leiri jammaili hyvän musiikin tahdissa. Bändin energinen lavaesiintyminen sytytti Ryskeen ja innosti osaa jopa jammailemaan milloin rockin, milloin räpin tahtiin. Pienimmät partiolaiset kuuntelivat musiikkia kuulosuojaimet korvilla vanhempiensa sylissä, hymyt huulillaan. Monella sudarilla alkoi väsymys painaa illan lopussa, olihan päivä ollut pitkä ja tapahtumarikas meille kaikille.

Välisoitto jätti Raunin ja Lauran tarinaan kutkuttavan jännityksen. Jäämme innolla odottamaan Loppusoittoa ja tarinan päätöstä. 

Lauran ja Raunin viesti Alimaailmasta

Teksti: Yhteisohjelmatiimi / Viivi Keinänen

Moikka Ryskeen osallistujat! Päivät täällä ovat olleet täynnä toistaan kummallisempia asioita ja olemme kohdanneet vaikka kuinka paljon erilaisia henkilöitä, joilta on ääni kadoksissa. Olemme myös saaneet selville, että ne eivät ole vain kadonneet vaan ne on suorastaan varastettu!

Tätä maailmaa (ja pian myös sitä) hallitsee kammottava diktaattori, joka keräilee ääniä. Hän laittaa ne pieniin purkkeihin ja tavoittelee niiden avulla mahdotonta; hän yrittää hallita kaikkia maailman ääniä! Me tiedämme ettei sellainen ole mahdollista. Jokaisella on oma äänensä ja jokainen on oman äänensä paras kapellimestari.

Jo tähän mennessä aika täällä on ollut aikamoinen elämys, sekä hyvässä että pahassa, mutta ainakaan tätä kokemusta ei unohda aivan heti. Paljon on vielä tehtävää. Me aiomme marssia Maestron tornille ja vapauttaa kaikki äänet! Se vaatii kekseliäisyyttä, mutta sitä meiltä löytyy. Ajattelimme nimittäin naamioitua. Yrittäkää te löytää Raunin kadonneet tavarat, me emme vieläkään yhtään tiedä, missä ne mahtavat olla.

Partioystävykset Laura ja Rauni

 

In English

CREATIVITY AND EXPERIENCE

Translation: Paula Davidson

Sometimes you surprise yourself discovering new ways of making and doing things. Nothing is ever a problem for Scouts, every challenge is met with enthusiasm and we work together to find solutions. Whether it is about developing new tools or fundraising for your Scout group, creativity is part of Scouting. Our new ideas may become our new traditions that keep Scouting going and facilitate those experiences in our ever changing world. Ryske is one of those experiences. When hundreds of Scouts get together we share our ideas, learn from each other, have fun together, and keep those memories for a lifetime.  Ryske wouldn’t be Ryske without our creativity and experiences together.

Laura and Rauni’s message from the Underworld

Translation: Henri Lemmetty

Hello to everyone at Ryske! Days here have been full of things one stranger than the other and we’ve faced so many different persons missing their voices. We’ve also found out that the voices haven’t disappeared but they have been actually stolen!

This world (and soon also yours) is controlled by a hideous dictator, who collects voices. He puts them in little jars and with them is trying to reach the impossible; he’s trying to control each and every voice in the world! We now that such a thing is not possible. Everyone has their own voice and everyone is their own voices greatest conductor.

Already now this has been quite an experience, in both a good and a bad way, but at least we won’t forget this adventure in a while. There’s still a lot to do. We are going to storm Maestros tower and free all  the voices! It requires ingenuity, but we’ve certainly got that. We thought of disguising ourselves. Try to find Raunis missing stuff, we still don’t know where they might be.

 

Scoutfriends Laura and Rauni

 

Rysähdyksen näköisversio pdf-tiedostona: Rysähdys nro 3 pdf.